Kun viinitietämyksen taso on sitä, että erottaa punaviinin valkoviinistä lähinnä värinsä takia, on tarpeen aloittaa viineihin tutustuminen ihan niistä alkeista. Lähimmän pullokaupan myyjä, John, on käynyt jo tutuksi lähinnä siksi, että kaksi suomalaista tyttöä, jotka menevät sekaisin jokaisesta ”osta 6 maksa 4”-tarjouksesta aiheuttavat pientä hilpeyttä riemunkiljahduksillaan ”SIIS TÄLLE TULEE HINNAKSI KOLME DOLLARIA PULLO! KOLME DOLLARIA!” (1 AUD on noin 0.75 euroa)

Suunnaksi jälleen kerran tuo samainen kauppa ja laput silmille, jotta mahdolliset tarjoukset eivät haittaisi tätä opintoretkeä, suunta suoraan kassalle, jossa John-parka näyttää hieman hämmentyneeltä alkuun, kun ei pyydetäkään sitä makeeta, halpaa ja voimakasprosenttista viinipulloa. Sen sijaan kysytään, mistä muusta kuin väristä erottaa valkoviinin punaviinistä ja entäs sitten se rosee? Kun valotetaan hieman asiaa, että tässä pitäisi oppia nyt juomaan muutakin kuin sitä makeeta ja siideriltä maistuvaa viiniä, niin John näyttää jopa hieman innostuneelta. (On jo aiemmin tullut selville, että Johnin viinitietämys on melkoinen). Niinpä seuraava 45minuuttia kuluu rattoisasti Johnin luentoa kuunnellessa.

En tiedä onko tää kaikille muille ollut aina ihan selviö, mutta allekirjoittaneet on aina kuvitelleet, että viinin väri määräytyy sen mukaan, onko se tummista vai vaaleista rypäleistä. Kun Meri päästää tämän sammakon suustaan, näyttää John siltä, että seuraavasta moisesta letkautuksesta seuraa vähintään porttikielto kauppaan, lisäksi todennäköisesti vielä kielto juoda viinejä seuraavaksi vuodeksi. Tajuamme molemmat keskittyä oppituntiin ja pitää mölyt mahassa.

Vartin luennon jälkeen tanniineista (jotka tulee rypäleiden kuorista ja siemenistä) ja niiden vaikutuksesta viinin makuun, voimme molemmat olla salaisesti kai sitä mieltä, että mitä enemmän tanniineja, sen pahempi viini. Eli suomeksi sanottuna, mitä tanniinisempi viini, sitä voimakkaampi se myös on. Punaviini kun on meidän suussa hyvää niin kauan kun se maistuu mahdollisimman paljon mehulta. Kun John kertoo punaviinin saavan värinsä tummien rypäleiden kuorista, tekee Merin mieli muistuttaa äskeisestä teoriastaan, mutta vaikenee (onneksi, se porttikielto olis oikeesti aika paha juttu). John ehkä tulkitsee ilmeet oikein, jatkaen luentoaan valkoviineihin ja kertoo, että myös niitä voidaan tehdä tummista rypäleistä (hmph), mutta rypäleet vaan kuoritaan ja murskataan niin nopeasti, ettei väri ehdi liueta.

Valkoviinit ovatkin jo meille tutumpi juttu, ja muutaman lempparin löytäneenä, yleensä uusi hyvä viini löytyy jo sen rypäleen perusteella. Se mitä ominaisuuksia eri rypäleillä on, on aivan täysi mysteeri, mutta kuulostaa tosi asiantuntevalta kun sanoo että ”hei tää australiainen riesling oli viimeks tosi hyvää, otetaanko nytkin tätä?” (toki pullosta pitää myös löytyä se taikasana makea tai puolimakea.) Viinin makeus taas määräytyy Johnin mukaan useimmiten jäännössokerin määrän mukaan, mutta hapokkuus peittää makeutta. Jotkut hapokkaat viinit saattavat tuntua kuivalta, vaikka niissä olisi paljonkin sokeria. Entä jos tykkää hapokkaasta ja makeasta viinistä? Voiko siihen lisätä itse sokeria?

Tässä vaiheessa luentoa, kumpikaan ei ole enää varma, olisiko tämäkin tieto ollut helpompaa hakea ystävältämme Googlelta, koska John on luvannut viidesti palata johonkin yksityiskohtaan myöhemmin. Taitaa jäädä tulevaisuudessa haaveeksi se, että käydään äkkiä hakemassa pullo viiniä kyseistä puljusta. Porttikiellon uhallakin (vai toivossa) Anna kysyy varovasti (joskin täysin tosissaan) onko roseeviinit sitten sekoitus näistä kahdesta? Periaatteessa kyllä, rypäleet ovat ”jonkin aikaa” antamassa roseeviineille tyypillistä punertavaa sävyä. Kumpikaan ei uskalla kysyä lisätietoja aiheesta, mutta eiköhän tämäkin asia tulevaisuudessa vielä selviä.

Kun John vielä julistaa lopuksi ”Champagne is always sparkling wine, but sparkling wine isn’t always champagne ” on meidän aika kiittää ja paeta kotiin. John kyselee vielä ovelta, mitä tällä kaikella tiedolla teemme ja kun kerromme kirjoittavamme blogia, joka kantaa nimeä ”Viiniblondit”, rämähtää John nauruun ja toivottaa meille onnea matkaan. Kiitos, sitä tarvitaan.

Vaikka koemme itsemme varsinaisiksi viinitietäjiksi Johnin innokkaan luennon jälkeen, ei kumpikaan ole varma miten se, että tiedämme hitusen enemmän tanniineista tai sen, että rypäleiden väri ei ratkaise sitä, minkä väristä viiniä niistä syntyy, opettaa meitä yhtään sen paremmiksi viininjuojiksi. Mutta ehkä se selviää joskus tulevaisuudessa. Ja jos jotain positiivista tästä kokemuksesta halutaan hakea, molemmat tutkailevat kotiin ostetun viinipullon etikettiä ja pohtivat kuvailun merkitystä ehkä hetken kauemmin, ennen kuin täyttävät siitä lasinsa.

Tästä on hyvä lähteä kattavampaa selvennystä asiaan hakemaan, sillä meillä ei vieläkään ole mitään käsitystä siitä, mikä helvata on Riesling!? Palaamme siis asiaan syvällisempien tutkintojen osalta..

Ja hei, viiniblondeja voi seurata myös blogilistalla!

Jos Riesling on sinulle yhtä vieras juttu kun blondeille, aloita tutustuminen vaikkapa Cono Sur Riesling-viinillä!