Hophei!

Viiniblondit ovat selvinneet New Yorkin reissustaan ja vaikka skumppaa tulikin maisteltua sielläkin, shampanjaan asti ei päästy.. Kuten tulette huomaamaan, tässä blogissa samppanja on nimenomaan shamppanja, koska Annan mielestä samppanja kuulostaa typerältä ja ennen kaikkea miehen etunimeltä, jota jatkettu naisen nimeks asti. Vähän ku anttija tai villeja. No, anyhow, yrittäkää kestää, meistä shamppanja on vaan kivempi.

Mutta, pidemmittä jaaritteluitta, itse asiaan. Viimeks käsiteltiin skumppa ja ootte ehkä vihdoin just lukemassa ton lyhyen postauksen vikoja rivejä… Köhh. Yritetään pitää tämä hieman lyhyempänä, ja tarkoitus onkin hieman ihmetellä miksi shamppanja on eri asia ku skumppa. Tai siis on skumppaa, mutta kaikki ei oo shamppanjaa. Joojoo, se on sieltä Champagnen alueelta, mut mikä siitä Champagnen alueesta ja shamppanjasta tekee sit nii erikoista?

Kuten aiemmin todettua, shamppanjaa valmistetaan valkoisista Chardonnay- tai punaisista Pinot Noir- ja Pinot Meunier -rypäleistä. Viimeksi jo opimme, että jälkimmäinen on se makea, eli se, mistä viiniblondit tykkäilee:)

Mistä sitten tietää mistä shamppanjasta tykkää?

Riippuen siitä, mistä rypäleistä shamppanja tehdään, sen nimi muuttuu. Pelkästään Chardonnay-rypäleistä valmistettu shamppanja on blanc de blancs, ja vain punaisia rypäleitä sisältävää kulkee nimellä blanc de noirs. Ei vieläkään varmaan kerro mitään mausta? Nohh, lisätyn sokerin määrä shamppanjasssa vaihtelee… Lisättyä sokeria ei ole ollenkaan brut zéro ja brut natural -nimisissä shamppanjoissa. (Oletettavasti näistä pysyisin siis kaukana…) Brut ja extra-dry ovat melko kuivia, eli toisin sanoen ei kovin makeita. Sec, demi-sec ja doux ovat niitä makeita shamppanjan lajikkeita, douxia ei tosin yleensä tarjoilla muuna ku jälkiruokaviininä, koska on turhankin makeaa. (Oletettavasti tätä me siis rakastaisimme…)

Skumpan korkin viiniblondi-avaustekniikan esittelimme edellisessä postauksessa. Shamppanja avataan samoilla tavoin kuin skumppa, mutta shamppanjapullon avaamista miekalla kutsutaan ihan omalla nimellään, sabrage. Jos joku on kattonu sen Vegas-leffan jossa on Cameron Diaz ja Ashton Kutcher, you know what I mean. Vaikka kommenttiboksiin satelis tuhat pyyntöä videosta meistä kokeilemassa tekniikkaa, niin ei tule tapahtumaan. Jos lukijoiden joukossa on tekniikan osavia, kotivideot otetaan vastaan ja palkitaan ruhtiinallisin aplodein;)

Viime jutussa käsittelimme myös skumpan valmistustavan. Shamppanja valmistetaan samoilla tavoin, em. shamppanjamenetelmällä.

Mutta mikä siitä shamppanjasta tekee niin perhanan erikoista, että se pitää kokonaan eriyttää skumpasta yleisesti?

Champagnen alueella kasvavat rypäleet kasvavat aurinkoisessa, mutta todella vähäravinteisessa ympäristössä. Tämä edesauttaa rypäleiden hidasta kypsymistä ja rypäleet kerätään käsin. Rypäleet puristetaan omissa erissään, mutta yleisesti shamppanjat on sekoitukset todella montaa viinilaatua. Tämä takaa erityisen maun. Lyhyesti ilmaistuna, shamppanja on siis tietyllä alueella kasvaneista rypäleistä ja sen tuotantoon on panostettu skumppaa enemmän (yleensä).

Jotta voitaisiin taata laatu ja shamppanjaa (kuten muitaki viinejä, uusi opittu asia!) pisteytetään sadan pisteen asteikolla, käytännössä 70-100. Yleisesti ottaen hyvä shamppanja on vähintään 85-pisteinen. Perusshamppanjat on 90 pisteen molemmin puolin, ja yli 90 pistettä ansainneet ovat yleisesti laadukkaita hankintoja.

4000 rypälekilosta saadaan vähän reilu 2000 litraa cuvée-mehua ja n. 500 litraa taille-mehua (tanniinipitoisempaa). Mehu kirkastetaan ja laitetaan käymisastiaan. Alkoholikäymisen ja maitohappokäymisen jälkeen viini kirkastetaan uudelleen, stabiloidaan ja suodatetaan.

Ja sitten onki se shamppanjan ydin, sekoittmainen, eli assemblage. Viinintekijä yhdistää viimeisimmän sadon viinejä käyttäen harkintaansa ja tähtää makuun, joka shamppanjalle tulee vuosien jälkeen. Sekoitukseen lisätään sokeri ja hiiva ja isketään pulloihin. Jo aikaisemmin puhuttiin shamppanjamenetelmästä toisessa käymisessä. Käytännössä hiiva, (aiheuttaa sen toisen käymisen) jättää pullon pohjalle sakkaa, joka pitää poistaa. Sakka saadaan pohjasta pullon kaulaan lataamalla pullot telineisiin kaula alaspäin ja sitten mennään ku TopSpinissa, eli pulloja käännellään päivittäin useaita viikkoja. Tätä menetelmää kutsutaan tanssittamiseksi (remuage). Yksi tanssittaja, eli remuer kääntää käsin abouttiarallaa 40.000 pulloa päivässä!

Shamppanjaa pidetään yleisesti juhlajuomana ja erityisen soveltuvana sitä pidetään häihin. Yllättävää sinänsä oli se, että joissakin kulttuureissa ja eri yksilöiden kohdalla shamppanja on saanut suosiota myös hautajaisissa…

Mitä siis opimme? Shamppanja on edelleen melko tyyristä meidän ostettavaksi, mutta jos saisimme shamppanjaa ostettua, haluaisimme todennäköisesti sec tai demi-sec -shamppanjaa (pidämme makeasta) ja tutkisimme, että pullo olisi pisteytyksessä 85 paremmalla puolen!:)

Loppuun kerrottakoon vielä äärettömän tärkeä nippeli tieto, jota blondit pitävät ehdottomasti tärkeimpänä tähän asti opitusta; huhutaan, että alkuperäinen shampanjalasi, on saanut muotonsa Marie Antoinetten rinnasta.

Mikäs on ihanien lukijoidemme lempishamppanja?