Kun siihen Sangrian makuun on nyt päästy, niin tutustutaan tarkemmin vihollisen selustaan, eli miten se punaviini sitten oikein syntyy? Pientä pintaraapaisua aiheeseen saatiin jo Johnin opissa aikanaan, mutta nyt on ehkä hyvä hetki paneutua aiheeseen syvemmin.

Punaviinin valmistus alkaa yleensä rypäleiden rankojen poistamisella ja murskaamisella. Tämä aikaan saatu mehun ja massan yhdistelmä siirretään käymissammioon. Käyminen tapahtuu hiivan avulla, joka muuttaa sokerit alkoholiksi. Tuttu juttu lukion kemian tunneilta! Rypäleiden kuorista irtoaa väriä ja tanniineja sitä mukaan, kun alkoholipitoisuus viinissä kasvaa. Myös lämpötila edesauttaa väriaineiden ja tanniinien liukemista, siksi punaviinien käymislämpötila onkin korkeampi kun valkoviinien, n 25-30°C. Tämä prosessi kestää muutamista tunneista muutamiin päiviin, riippuen siitä, kuinka paljon väriä ja taniineja viiniin halutaan.

Kun käyminen on päättynyt, siirretään viini uuteen astiaan ja ensimmäiseen tankkiin jääneestä kuori-siemenmassasta puristellaan siihen jäänyt viini pois. Tätä puristettua viiniä pidetään erillään muusta viinistä korkean tanniinipitoisuuden vuoksi. Tätä “puristeviiniä” käytetään viinin valmistuksen loppuvaiheessa antamaan viinille lisää ryhdikkyyttä.

Vuorossa lisää lukion kemiaa! (ja voi miten sielä vannottiinkin, ettei näitä tietoja koskaan mihinkään tarvitse!) Punaviinit käyvät läpi malolaktivisen käymisen, eli tunnetummin maitohappokäymisen, jossa karvaat omenahapot muuttuvat bakteerien vaikutuksesta maitohapoiksi. Tämä on tärkeä osa valmiststa, sillä tämä muuttaa viinin hapokkuutta pehmeämmäksi ja parantaa näin makua. Tämän jälkeen on jälleen aika siirtää viinit uuteen astiaan, nyt päästään niihin tammitynnyreihin, jotka jopa Blondit osasivat yhdistää viininvalmistukseen. Tammitynnyreitä käytetään, koska niin viiniin imeytyy tammen aromeja. Tämä valmistusvaihe kypsyttää viinin ja maut pääsevät kehittymään.

Viinin lopullinen muoto syntyy, kun sekoitetaan eri tarhoilta ja mahollisesti eri lajikkeista peräisin olevat, eri tavalla kypsytetyt viinit keskenään. Tämä sekoitus voi tapahtua myös aiemmin, ennen tynnyrikypsyttämisen alkamista tai sen aikana. Kevyimmät viinit pullotetaan jo muutamassa kuukaudessa valmistumisen jälkeen mutta tietyt, voimakkaammat viinit puolestaan vaativat pitkänkin ajan kypsyäkseen.

No entäs sitten ne viinilajikkeet joista kaikki aina niin kovasti vauhkoavat ja joista pitäisi pelkän nimen perusteella kertomaan vaikka mitä ominaisuuksista? Rypälelajike, josta viini tehdään, määrää aromin ja maun peruslaadun. Eri vuosikertojen väliset erot taas johtuvat sääolosuhteista.

CABERNET SAUVIGNON

Alun perin Bordeaux’ista kotoisin oleva rypäle, joka on levinnyt ympäri maailman ja onkin maailman suosituin rypäle. Caberbet Sauvignonin rypäle sisältää paljon siemeniä hedelmälihaan nähden, joka aiheuttaa rypäleestä tehtyjen viinien voimakkaan tanniinisuuden.Viinit ovat voimakkaita, niin väriltään kun täyteläisyydeltäänkin. Nämä ovat niitä pitkäikäisiä viinejä. Viinin tunnistaa usein voimakkaasta mustaherukkaisesta aromista.

MERLOT

Cabernet Sauvignonin tummiin rypäleisiin verrattuna Merlot on ohutkuorisempaa ja isompaa lajiketta. Rypäle sisältää normaalia vähemmän tanniinia, joten viinit kypysyvät nopeasti ja ovat niitä helppoja juotavia. Tämä on se rypäle, jonka nimeä Blonditkin metsästävät pullokaupan etiketeistä. Viinit ovat pehmeitä, täyteläisiä ja heldelmäisiä. Tunnusomaisena aromina luumu. Vahvan hedelmäisyytensä takia Merlot sekoitetaan usein voimakas tanniiniseen ja hapokkaan Caberbet Sauvignoniin kanssa.

SYRAH tai SHIRAZ

Euroopassa tästä lajikkeesta käytetään nimeä Syrah kun meillä täällä Australiassa samaa rypälettä kutsutaan Shiraziksi ja se on samalla koko maan käytetyin punainen rypälelajike.

Tämä varsin kapealla ilmastovyöhykkeellä kypsyvä lajike vaatii lämpimän ilmaston, mutta kuivan maaperän. Rypäleet ovat isoja ja syvänsinisiä, joista saadaan hyvin täyteläistä ja tanniinipitoista viiniä. Kypsytys on pitkä ja viinin ominaisuudet vaihtelevat paljon sen mukaan missä rypäle on kasvanut. Tunnusomaisena piirteenä pidetään kuitenkin marjaisuutta ja mausteisuutta.

PINOT NOIR

Pinot Noir on yksi kaikista arvostetuimmista viinilajikkeista ja samalla myös yksi vaikeimmin kasvatettavista. Se on altis virustautien lisäksi homeelle ja sienitaudeille. Myös tämän viinilajikkeen ominaisuudet vaihtelevat kasvupaikasta riippuen. Viini on usein kukkaisen hedelmäistä, vähähappoista ja -tanniinista. Pinot Noir tuotetaan usein lajikeviininä, eli siihen käytetään vain yhtä rypälelajiketta.

Lajikkeita on monia, ja monen makuun vaikuttaa ymmärrettävästi kasvuolosuhteet. Viiniblondit lupaavat uhrautua ja maistella eri viinilajikkeita näiden tietojen perusteella ja yrittää näin löytää sen aromin sieltä. Tunnistuskisa, kumpi tunnistaa useamman lajikkeen? Tätä odotellessa, kertoilkaahan niitä suosikkipunkkujanne meille blondeille, hakusessa erityisesti niitä helppoja viinejä.