Espanjalainen viini. Mitä tulee ensimmäisenä mieleen? Tuhti, rutikuiva tammenmakuinen punaviini. Härkätaistelu, miehisyys, kunnon punkkua, ei mitään munatonta litkua. Korkissa saattaa roikkua muovinen härkä, joka nyttemmin roikkuu kirjahyllyssä tai perintölautasvitriinin ovenripassa. Onko espanjalaista valkoviiniä olemassa? Siellähän on hirveän kuuma, ei se voi olla hyvää. Maistuuko se retsinalta? Eiku se onkin Kreikka. Muistatko sen päivän kun oli 45 astetta varjossa ja me oltiin Torremolinosissa Suomibaarissa laulamassa Satulinnaa karaokessa? Cava! Siellä  tehdään cavaa, siis kuoharia! Rioja. Se se oli se punkku. Lausutaan rioha.

Oma suhteeni espanjalaisiin viineihin saattoi kauan sitten muistuttaa tuota ensimmäisessä kappaleessa maalaamaani, myönnettäköön, hippusellisen stereotyyppistä kuvaa. Olin ääliö. Jollakin tasolla tiesin että tapaksien ja jalkapallon luvatussa maassa on tehty viinejä jo satoja ellei tuhansia vuosia, mutten sen tarkemmin halunnut asiaan tutustua, vaikka Alkokin rupesi pursuamaan Espanjan tuotteita jo 90-luvulla. Ainakin niistä kohistiin, mitä nyt muistan lapparin ja huonon puolimakean siiderin lipittämiseltäni. Muistatko sen kesän kun limuviinat tulivat kauppoihin? Lauloimme Faith No Morea yöttömässä yössä ja viuhahtelimme kadulla.

Eräänä päivänä joitain vuosia sitten kuulin kolme sanaa, jotka tulisivat muuttamaan  suhtautumiseni sekä espanjalaisiin viineihin että viineihin yleensä: Mas La Plana. Maailmankuulun Miguel Torresin rohkea ja alueelleen epätyypillinen cabernet oli vastoin kaikkien odotuksia peitonnut kolossaaliset ranskalaiset vastineensa 70-luvun kilpailuissa. Legenda oli syntynyt. Ostin ensimmäisen Mas La Planani juuri avatusta Arkadian Alkosta joulun alla, joitain vuosia sitten. Törmäsin siellä Tavastian ja Ruisrockin pomoon, oman alani kummisetään Juhani Merimaahan, harrastuneeseen viinimieheen. “Katos, sulla on Mas La Planaa, hyvä valinta.” Olin ylpeydestä soikea ja Merimaa esitteli minulle muita hyviä viinejä, jotka ostin kaikki. Olin astunut askeleen syvemmälle viidakkoon johon olen tänä päivänä kietoutunut kuin kömpelöiden metaforien Tarzan.

Olin jo varannut alkuviikoksi ruokamatkan Barcelonaan, kun tähän blogiin minut palkannut instanssi kysyi haluaisinko lähteäkin pari päivää aiemmin? Tutustuisin alueen viineihin mm. vierailemalla heidän edustamansa Torresin tilalla. Koska olin epäileväinen ja pelkäsin lahjomattomuuteni puolesta, harkitsin ainakin nanosekunnin ennen kuin vastasin “oi kyllä”. Eihän minun olisi edes pakko kirjoittaa siitä. Jep. Moneltakos lento lähtee?

Espanjassa tehdään fenomenaalisia viinejä. Punaisia, valkoisia, vaaleanpunaisia, kuplivia, hapettuneita, kuivia ja makeita. Käytännössä sieltä saa kaikkea. Kenties eniten huomiota saa tällä hetkellä vielä kymmenen vuotta sitten vaatimattomia viinejä tuottanut Prioratin alue Kataloniassa. Suosittelen vilpittömästi tutustumaan. Espanjan viinit eivät ole enää niin massiivisia ja tammella tukahdutettuja kuin ennen. Niistä löytyy yhä useammin myös hedelmäisyyttä ja keveyttä. Ja valkkarit! Tutustuin rypäleeseen nimeltä xarel.lo, joka oli hapokkuudessaan erinomainen. Sitä tuli vastaan kaikissa ravintoloissa joissa söin, Michelin-tähditetyistä kansankuppiloihin. Erityisen ilahduttavaa oli myös saada sherryä kesken maistelumenun. Tuo “mummojen viini” ansaitsee ehdottomasti paikkansa viininrakastajan lasissa. Vai onko Jacques Boissons oikeasti mummo? Siinä tapauksessa kuka on tuo mies kuvassa joka yrittää aurinkolaseilla peittää kaljuaan? Vai peittääkö hän aurinkolaseillaan juuri mummouttaan, tuo kiero sherrynlipittelijä?

Launtai-iltana minulle selvisi että Torresin kierros tapahtuisi heidän Visitor Centerissä, joka sijaitsee keskellä viiniköynnöksiä ja valmistamoja. “Mitäs viiniä siellä kasvaa?”, kysyin heidän kiholta jonka tapasin jalkapallo-ottelussa. “Mas La Planaa.” Niinpä tietenkin. Yritä siinä nyt esittää puolueetonta bloggaria. Sanoin muistaakseni jotain tyyliin “Sydämeni pakahtuu.” Se että olen syntynyt Sveitsissä ei todellakaan tee minusta sveitsiläistä.

Maanantai-aamuna suuntasin siis keskelle Mas La Plana- viljelmiä, noin tunnin ajomatkan päässä Barcelonasta. Tein aluksi normaalin turisteille tarkoitetun kierroksen suomenkielisen oppaan Katin johdolla. Katselin esittelyvideon, kuljin pienellä autojunalla hienoissa tiloissa, ja kävelin eri rakennuksissa pysytellen kuitenkin vitriinien takana itse viinistä. Haistoin tammitynnyriä joka oli tyhjennetty muttei vielä pesty punaviinistä. Haju oli huumaava, enkä olisi halunnut lähteä tynnyrin luota lainkaan. Sain kuulla Torresin historiasta ja heidän merkittävistä ponnisteluista ympäristönsuojelussa. Kierros loppui köynnösten viereen ja ryntäsin oitis mutaan koskettamaan ja haistelemaan viininlehtiä. Kiitos köynnös, pian juon marjojesi mehua. Tapasin nyt Gabrielin, Torresin Chile-osastolta, joka vei meidät heidän yksityisravintolaan tastingiin ja lounaalle. Maistoimme kuutta eri viiniä. Osa tuli Espanjasta, osa Kaliforniasta ja Chilestä. Gabriel kertoi niiden taustoista ja oli hyvin kiinnostunut kuulemaan ulkopuolisia mielipiteitä. Erinomaisiahan ne olivat, raikkaita ja puhdaspiirteisiä, moderneja laatuviinejä. Jatkoimme maukkaalla katalonialaislounaalla, jonka kanssa tarjottiin taas eri viinit. Mukana oli tietenkin Mas La Plana, joka nautittiin kahden paikallisen juuston kera. Vierailun kohokohta oli itse herra Miguel Torresin tapaaminen. Hän oli juuri niin charmantti ja karismaattinen kuin oletin, vaikkemme vaihtaneetkaan kuin muutaman small talk -henkisen lauseen. Änkytin hieman.

Espanjalaiset rakastavat hyvää ruokaa ja viiniä. Söin reissullani koko ajan aivan loistavasti ja maistoin kymmeniä viinejä, toinen toistaan kiehtovampia ja maukkaampia. Karistin viimeisetkin riippeet ennakkoluuloistani alueen viinejä kohtaan, mistä olen hyvin iloinen. Elämääni on saapunut uusi tuttavuus, johon haluan tutustua lisää. Siinä auttavatkin onneksi monet pullot jotka raahasin kotiin matkalaukussa, sukkien ja paitojen väliin kiedottuina. Yhden asian haluan kuitenkin tunnustaa. En ole ollut täysin rehellinen tässä kirjoituksessa. En nimittäin ole ikinä ollut Torremolinosissa Suomibaarissa laulamassa karaokea.

Jacques Boissons

——————————————————————————————————————

Torres on Espanjan tunnetuin laatuviinien tuottaja maailmalla ja kestävän kehityksen edelläkävijä. Tutustu Torresin viineihin Viinikassissa:

Torres Mas La Plana
Torres Gran Coronas Cabernet Sauvignon Reserva
Torres Gran Sangre De Toro Reserva
Torres Mas Borras