“Ranskan viinit ei oo nykyään enää mitään”, totesi eräs muusikko bänditreeneissä. Lausunto on sinänsä melko käsittämätön ja vailla totuuspohjaa, mutta sai minut miettimään ranskalaisen viinin asemaa nykymaailmassa. Ja kun minä mietin jotain, saan siitä hyvän blogiaiheen. Ei niin että kirjoittaisin kaikesta mitä mietin, onhan minulla  vastuu suojella lukijoitani typeryyksiltä. En esimerkiksi missään nimessä kirjoittaisi blogia siitä minkälaiset ihmiset valitsevat uimahallissa kuuman saunan, ketkä miedon. Saattaisin jutussa vahingossa paljastaa olevani yksi niistä, jotka viihtyvät vanhusten ja lasten suosimassa mammanpoikien löylytuvassa. Voi sitä häpeän määrää kun astun ulos leppoisasta saunasta, ja viereisestä ovesta ryntää ravunpunainen höyryävä tosimies hakemaan uutta saavillista tulikuumaa vettä kaadettavaksi hornankattilaan. “Suomen miehet ei oo enää mitään”, totesi eräs kitaristi/bloggari/häpeilemätön aiheenvierestäkirjoittaja.

Suomessa vallitsee Alkon monopolin lisäksi chileläisen viinin monopoli. Ei chileläisellä viinillä aivan yhtä ehdotonta monopolia ole kuin Alkolla, mutta esimerkiksi tämän vuoden syyskuussa 22,7% kaikista Alkossa myydyistä miedoista viineistä tuli Chilestä. Seuraavana tulee Espanja, jonka viinejä myytiin puolet vähemmän. Lähes samoissa luvuissa on Etelä-Afrikka, Italia ja Ranska, jonka viides sija ei ole huono. Taakse jäävät mm Australia, Argentiina ja Saksa. Näin ollen tilastollisesti Ranskalla menee ihan mukavasti, ainakin Suomessa. Alkon kattavista tilastoista näkee myös että ylivoimainen enemmistö ostaa alle 8 euron viinejä,  valkkareissa jopa 81,9%. Ja nyt päästäänkin ehkä asiaan. Paino sanalla ehkä. Ylipaino sanalla paino.

Varsinkaan Alkon valikoimissa hyviä ranskalaisia viinejä alle kympillä ei ole helppo löytää. Burgundit, Bordeaux’n viinit, Châteauneuf du Pape, Chablis, Sancerre, lähes kaikki ovat yli kympin viinejä, eivätkä välttämättä silloinkaan aina ikimuistoisia. Ja miten niistä voisi tietääkään mitään? Alsacea lukuunottamatta etiketissä ei lue rypäleen nimeä. On satoota ja lesmiserablesia, mutta onko tämä nyt chardonnayta vai mitä tämä on? Ranskalaiset ovat tarkkoja appellaatioistaan, mutta modernille kuluttajalle ei ole noin vaan selvää mitä rypäleitä Médocissa Bordeaux:n alueella viljellään. Uuden maaiman viineissä ilmaistaan selkeästi mistä on kyse, ja tuotteet ovat vahvasti brändättyjä. Ilmiö on rantautunut Ranskaankin, mutta perinteiset viinit pysyvät todennäköisesti ikuisesti mysteerin verhon takana, menettäen jatkuvasti tuhansia ja tuhansia 2000-luvun asiakkaita. Ja se on sääli, sillä Ranska on uskomaton viiniparatiisi.

No hei jos kaverin nimi on Jacques Boissons, niin tietenkin se rakastaa ranskalaisia viinejä. Viime kirjoituskin alkoi tarinalla Ranskasta, ja aina se noista Pinot Noireista. Korni jätkä. Mutta komea, omalla tavallaan.

Täysin vailla sen kummempaa tutkimusta uskoisin että suomalaisella kuluttajalla on paljon ennakkoluuloja ranskalaisia viinejä kohtaan, eikä täysin syyttä. Yllämainittu etikettien kryptisyys hankaloittaa valintatilannetta handelissa. Ranskalaisia saatetaan myös pitää hienostelevina, enkä minä haluaisi kuin hyvää perusviiniä. Kieli on vaikea, huomattavasti vaikeampi kuin sukulaiskielet italia tai espanja. Mielikuvat viinin yhdistämisestä ruokaan ovat vaikeita. Ranskalainen ruoka ei ole trendikkäintä tällä hetkellä, vaikka bistrokulttuuri jyrääkin. Ylipäätänsä ranskalaisuus tuntuu liian vaikealta. Jo viiniin tutustuminen on ihan riittävän jännittävää itsessään. “Mä en tajua ranskalaisesta viinistä mitään.” on lause jonka kuulen yllättävän usein. Ei siitä niin hirveästi tarvitsekaan tajuta, mutta kyllä siihen kannattaa tutustua, sillä iso osa maailman viinityyleistä on syntynyt siellä.

Ehdotankin kaikille asiasta kiinnostuneille pientä frankokuuria. Valitkaa hetken ajan vain ranskalaisia viinejä. Kysykää myyjiltä, he ovat siellä sitä varten. Jos lempijuomanne on roteva espanjalainen rioja, ottakaa tilalle etelä-ranskalainen tammitettu punaviini. Jos kaipaatte kuivaa, herkullista seurusteluvalkkaria, valitkaa vaikka Pouilly-Fumé. Tai alsacelainen riesling, jos halajatte lisää aromikkuutta. Räjäyttäkää pankki (vertauskuvallisesti) ja ostakaa pullo shamppanjaa, älkääkä odottako sitä erityistä juhlahetkeä. Avattu pullo säilyy ja säilyttää kuplansa jääkaapissa. Miksei skumppaa voisi juoda salkkareita katsoessa? Kokeilkaa sellaista merkkiä jonka mainoksia ei ole jokaisen ravintolan jokaisessa kolkassa. Maistakaa Beaujolais’n alueen punaviinejä, muitakin kuin mehumaista beaujolais nouveau’ta, eli pösölöötä. Ja kaikkihan tietävät että Languedocin viinit ovat juuri nyt kovaa kamaa. Häh?

Väitän että lyhyen kuurin jälkeen viinitietämyksenne on kokenut aimo harppauksen. Ranska on yhä referenssimaa eri viineistä puhuttaessa. Etelä-Afrikan Cabernet’ta verrataan Bordeaux’hon siinä missä Kalifornian Sonoman Pinot Noiria vastaavia burgundilaiseen. N:llä, ei d:llä. Törkimykset. Baskeripäiset ystävämme ovat satoja vuosia kehitelleet taitojaan tavoitellessaan täydellisiä, harmonisia viinejä. Olisi suorastaan viinikulttuurin halveksumista jättää tutustumatta näihin helmiin. Mutta nyt suokaa anteeksi, menen lämmittelemään kirjoittamisesta kohmettuneita sormiani 80-asteiseen vellihousujen saunaan. Ja ensi kerralla lupaan olla mainitsematta Ranskaa sanallakaan. Au revoir et à bientôt!

Jacques Boissons

————————————————————————————————————————————————————————————————————————

Tutustu ranskalaisiin viineihin Viinikassissa:

Gerard Bertrand B. Bon Cabernet Sauvignon Merlot (Ranska)
Gerard Bertrand Bio Bon Côtes du Rhône (Ranska)
Chanson Cote de Beaune-Villages (Ranska)
Chablis Marouettes (Ranska)