Kävin sunnuntaina viinimessuilla. Anteeksi, hetkinen. Verbi “käydä” ei ole ehkä oikea ilmaisu, yritetään uudestaan. Olin sunnuntaina seitsemän tuntia viinimessuilla. No niin, nyt näyttää oikealta. Viinimessut keräävät yhteen paikkaan suurimman osan Suomen viinimaahantuojista, jotka esittelevät Alkossa myytäviä tuotteitaan. Osa heidän viineistäänhän menee vain horeca-sektorille (Hotel-Restaurant-Café), eikä näitä pulloja meille taviksille (saati sitten pelkkiksille) tarkoitetuilla messuilla nähdä. Kaikkia esillepantuja viinejä ei saa joka Alkosta, vaan ne voivat kuulua tilaus- tai erikoisvalikoimaan. Bla bla bla, nyt kerro jotain kiinnostavaa. Okei.

Hän, joka keksi yhdistää ruoka- ja viinimessut kirjamessuihin, on nero. Ihmiselle, jolle koko päivän hengailu viinialueella ei ole niin itsestäänselvää kuin minulle, kirjat toimivat loistavana puskurina virkistävän Chablis’n pariin. (Jotkut meistä taas ajautuvat helpommin kirjojen pariin parin lasillisen jälkeen). Asetelma myös korostaa viinin ja ruoan merkitystä kulttuurissa. Viiniosasto ei ole enää mystinen ja salainen linnake, jonne vain hulluimmat ja juopoimmat menevät. Sinne saattaa jopa ajautua vahingossa, ellei satu olemaan messuilla lastenvaunujen kanssa. Rattaat eivät ole sallittuja viinialueelle. Se olisikin kauheaa jos lapset näkisivät että viini on hieno nautintoaine, osa kulinarismia ja kulttuuria. Haluan toki itsekin suojella lapsiani alkoholin negatiivisilta ilmentymiltä, mutta jotain tolkkua, pliis. Jos viinistä tekemällä tehdään salaperäinen ja salattu aikuisten juttu, jota juodaan kivimuurien takana, niin totta munassa se kiehtoo entisestään. Vielä kerran, hei bliis.

Maistoin todella monta viiniä ja muistin sylkeä suurimman osan. Okei osan. Tarjolla oli sekä ns. peruskauraa, että hieman arvokkaampia tilausvalikoiman viinejä, ja juuri näihin spesiaaleimpiin herkkuihin tutustuminen onkin messujen parasta antia. Tunnetustihan Alkossa ei pääse ikinä maistamaan mitään, eikä kolmenkympin pulloa raaski ostaa summan mutikassa, jos koskaan. Kuulin muuten etteivät maahantuojien edustajat saa maistattaa Alkolaisille tuotteitaan kun käyvät niitä puffaamassa. Miksi ihmeessä?

Heiluttelin, nuuhkin ja ryystin viinejä eri osista Kaliforniaa, Italiasta, Rhônen laaksosta, Alsacesta, Burgundista, Australiasta, Champagnesta, Espanjasta, Chilestä ja Languedoc-Roussillonista. Joukkoon mahtui mm. sataprosenttisesti Petit Verdot-rypäleestä valmistettu Finca Antigua, ja kaikkien sokkomaistajien painajainen, 15 (!) eri lajikkeen Vin de Monsieur le Baron de Montfaucon. Shampanjaa en sylkenyt. Jotain tolkkua sentään.

Yhtä tärkeää kuin viinin maistaminen on sen tarinan kuuleminen asiantuntijalta. Tämä puoli olikin hienosti hallussa suurimmalla osalla messujen ammattilaisista. Viini tulee aina jostain, ja sen on tehnyt ihminen, jolla on tietynlainen tausta ja filosofia. Esiteltävä viini voi myös olla lajilleen epätyypillinen, tai siinä voi olla aromeja, jota harjaantumaton nenä ei osaa erotella. Etsiessäni seuravaa kiinnostavaa lasillista törmäsin sattumalta ihmiseen jonka olen tuntenut aivan vauvasta asti, mutta jonka kanssa en ole ollut sen enempää tekemisissä vuosikymmeniin. Hän olikin viinimaahantuoja, ja pian hämmästelimme hänen edustamansa australialaisen viinin The Musicianin (herranjestas mikä yhteensattuma, kun minäkin olen muusikko krooh…) uskomatonta eukalyptuksen aromia. Lasissa tuoksui, ja jopa hieman maistui, apteekissa myytävät kurkkupastillit. Ei toki pelkästään, sehän olisi ihan hirveää, kuraa suorastaan.

Messuilla saattoi nähdä kaikki suomalaisen viiniskenen isot nimet. Berglund, Rinta-Huumo, Avellan, Vanne, Angelov, Suorsa, ja paljon sellaisia joita en (vielä) tunnista. Meikäläinen oli ihan että wau toi on toi. Ja hitsin vitsi että osaa ihminen pitää tyylikkäästi kiinni lasista. Ja tossa se Essi Avellan menee, Suomen ensimmäinen Master Of Wine, shamppanjakuningatar, idolini. Alueella seilaili myös monia meitä muusikoita, joille sunnuntai usein on viikonlopun ensimmäinen vapaapäivä. Olinhan itsekin lauantaina Syksyn sävelessä soittamassa. Näin siellä Tauskin. Minuakin tuijoteltiin hieman viinimessuilla, mutta luulen sen johtuvan siitä, että minulla oli paidasta aika monta nappia auki. How low can you go?

Olisipa tällaisia tapahtumia huomattavasti useammin. Harvoin sitä pääsee kadunmies tekemään vertailevaa tutkimusta tässä määrin, ja tapaamaan näin monta alan huippua yhden päivän aikana. Tarjolla oli tastingeja, luentoja, ja ruoan ja viinin yhdistämiseen keskittyviä kokkausdemoja. Ihmiset käyttäytyivät siivosti ja vaikuttivat todella kiinnostuneilta viinikulttuurista. Moni minua kokeneempi viinibloggari on jo ehtinyt peräänkuuluttaa viinilipukkeelle pienempää hintaa  pienempää viinimäärää vastaan. Olen tästä täysin samaa mieltä. Jos lipuke maksaisi 2,50 euron sijasta yhden euron, ja sillä saisi pienen maistiaisannoksen, voisi kuluttaja helposti maistaa vaikka kahtakymmentäkin viiniä köyhtymättä. Olisiko taas yhden hei bliisin paikka?

Lopuksi vastaus kysymykseen, jonka tiedän mietityttävän teitä unettomuuteen asti: Mitä sinä, Jacques Boissons, joit ihan viimeiseksi sunnuntai-iltana? Ansaitsette luonnollisesti vastauksen: Fernetin.

Jacques Boissons

____________________________________________________________________________________

Viinikassin suosituimmat viinit Viinimessuilla:

Dopff & Irion, Muscat

Torres Coronas Tempranillo