oo

Kaikkien ei pidä olla innostuneita viinistä. Maailmassa on paljon muitakin asioita. Kaikista viini ei ole edes hyvää, ja osa meistä ei juo alkoholijuomia lainkaan. Olen valmis jopa myöntämään, ettei viini ole yksi ihmisyyden peruspilareista. Mutta. No tottakai tässä on mutta, mikä viinibloggari olisin jos kirjoittaisin siitä että viini ei ole tärkeää? Ravintoloiden tulee suhtautua viiniin kunnioittavasti ja ammattitaidolla, yhtä lailla kuin ruokaankin. Yhä vielä vuonna 2012 tulee esiin tilanteita, joissa ravintolan viiniosaamattomuus ja/tai -välinpitämättömyys saa minut hämmentymään. Täten haluankin esittää nöyrän vaatimuslistan ravintoloiden viinivastaaville. Jos toivomuksiani ei noudateta, kostan olemalla näsäviisas ja kyselemällä liian hankalia, ärsyttäviä kysymyksiä. Uhkaus on sinänsä erikoinen, sillä todennäköisesti tekisin niin joka tapauksessa.

En vaadi paljon. Ymmärrän etteivät kaikki ravintolat voi panostaa taloudellisesti laajaan viinilistaan. Ymmärrän myös että henkilökunnan kouluttaminen on kallista. Monien ravintoloiden asiakkaat eivät kenties juo usein viiniä. Kyse on pikemminkin vähimmäisvaatimuksista, jos viiniä tarjoillaan.

Viinilista. Ravintolassa pitää olla viinilista, oli se sitten osa ruokalistaa tai erillinen viinilista. Sillä ei ole merkitystä onko viinejä sata, vai kaksi. Asiakkaan pitää voida lukea mitä on tarjolla. Tämä kohta yleensä toteutuu joka paikassa. Eroja löytyy pikemminkin siinä, mitä viineistä kerrotaan listalla. Lienee itsestään selvää, että viinin nimi pitää käydä ilmi. Monelta listalta kuitenkin puuttuu vuosikerta. Laatuviinien kohdalla erot vuosikerroissa ovat merkittäviä, kun taas kaikissa viineissä vuosikerta paljastaa sen että viini on liian vanhaa. Raaskiiko ravintola hävittää nopeasti vanhaksi menneet valkoviininsä, vai tarjoaako se niitä asiakkailleen? Viinin alkuperämaa on myös ehdoton tieto, sillä asiakas ei voi tuntea jokaista maailman miljoonaa brändiä. On makukysymys laitetaanko listalle rypäleet ja jonkinlainen kuvaus. Monesti ne kyllä auttavat asiakasta tekemään ratkaisuja, vaikkakin pelkkä “täyteläinen” ei kerro viinistä vielä hirveän paljon.

Mitä viinejä tulisi olla tarjolla? Olennaisinta olisi, että listan viinit sopisivat talossa tarjottavaan ruokaan, ja että viineissä olisi joitain eroja. Törmään usein viinilistoihin jotka pursuavat massiivisia, tuhteja uuden maailman punaviinejä, mutta mitään kevyempää ei ole tarjolla. Pippuripihvin kanssa australialainen shiraz onkin oivallinen, mutta ei wieninleikkeen kanssa. Kolme tai neljä eri valko- ja punaviiniä riittää mainiosti, mikäli ne ovat riittävän erilaisia. Aseella uhattuna laittaisin Chez Jacques Boissons -ravintolan punkuiksi äkkiä vaikka pinot noirin, sangiovesen, cabernet:n ja shirazin. Kyllä sinne jonkun merlotinkin voisi lisätä. Ja kaikista viineistä uuden ja vanhan maailman edustajat… Siihen vaan muutama kuohuva (aina pitää olla yksi shamppanja, luoja paratkoon) ja kaksi erityyppistä jälkiruokaviiniä, niin lista on valmis. Jokainen yrittäjä voi ambitioidensa mukaan lähteä tästä laajentamaan.

Ravintolassa tulisi olla ainakin yksi työntekijä (ja vieläpä paikalla), joka tuntee tarjottavat viinit, ja osaisi auttaa niiden valitsemisessa. Huomio tarjoilijat: Siinä ei ole mitää pahaa sanoa ettei itse tiedä viineistä, pyydän kollegani paikalle. Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea. Tähtiravintolalta kuuluu vaatia erikoisosaamista, ja yleensä heidän sommelierinsa ovatkin alan koulutusta saaneita. Pienemmälläkin tiedolla pärjää. Kultainen kysymys on: mikä viini sopii mihinkin ruokaan, ja hieman myös miksi? Haluan heti samaan hengenvetoon vedota meihin näsäviisastelijoihin ja besserwissereihin: Älkäämme kiusatko viattomia tarjoilijoita ivallisilla viiniknopeillamme. Ystävällisellä keskustelulla illasta tule kaikille mukavampi. Nielkää ylpeytenne, ja tulkaa kotiin kirjoittamaan viiniblogia. Tweettaa kiukkusi.

Sen verran olen elitisti että haluan nähdä kun viini kaadetaan lasiini. Tästä voi moni olla eri mieltä, mutta minulle on osa viinikokemusta nähdä itse pullo. Yhä vieläkin hämmennystä aiheuttava maistaminen on ehdottoman tärkeää. Maistamisen idea on todeta että viini on kunnossa, eikä vaikka korkkivikainen tai hapettunut. Samalla voi helposti varmistua siitä että viini on oikean lämpöistä. Viinin lämpötila onkin ehkä yleisin ongelma ravintoloissa. Viinit tarjoillaan liian lämpiminä. Jos rieslingini on juuri ja juuri sopivaa pöytään tullessa, on se jo liian lämmintä kolmen minuutin sisällä. Liian kylmä kyllä lämpenee lasissa, varsinkin jos lämmittää lasia käsissään, joten se on huomattavasti pienempi synti.

Kuten sanoin, en vaadi paljon. En edellytä ravintoloilta kymmenien tuhansien investonteja Riedelin laseihin, tai kellaria täynnä Domaine Romanée-Contia. Legendaarisen Lounaspirtti Pippurin Helsingin Pitäjänmäessä ei tarvitse hankkia anniskelulupia. Kaikkien ei tarvitse muistaa kuinka vanhoista köynnöksistä tämä Grenache on tullut. Riittää että ravintolalla on hyvä asenne viiniä kohtaan. Tämä asenne myös helposti välittyy asiakkaallekin, joka hyvän ruoan lisäksi haluaa nauttia hyvästä viinistä uudestaankin samassa paikassa.

Lopuksi, en tiedä mikä minuun meni aiemmin. Joskus sitä sanoo asioita mitä ei tarkoita. Olen vain ihminen, heikko ja haavoittuvainen. Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään eikä vähätellä. Vaikka vahinko on jo tapahtunut, haluan tehdä nyt kaikille selväksi kantani: Viini ON yksi ihmisyyden peruspilareista.