Minne saa tehdä valituksen siitä, että ihminen, joka ei ennen välittänyt viinistä pätkääkään, saa pienimuotosen itkupotkuraivarin kaupan parkkiksella sen jälkeen, kun kauppa ei myy viiniä?

Rankka päivä, pari lentoa alla ja mieli tekee hyvää valkkaria iltapalan kanssa… Ja mitä saammekaan todistaa?

Uudessa-Seelannissa sitä ihanaa valkkaria saa ihan ruokakauppa-ostostensa kanssa supermarketista…

Tai saisi, jos olisi passi mukana. Ei kuulkaa sattunu sellasta mukaan. Niin, mitäkö se sitten tarkoitti? No sitä, että yhdistelmä Australian ajokortti ja EU:n ajokortti ei riittänyt ikätodisteeksi ostaakseen viiniä. Yhden 23-vuotiaan ja yhden 26-vuotiaan naisen ulkomuoto on ollut varmasti todella hehkeä lentojen jäljiltä, mutta ihan oikeasti!?! Rakkaat ystävät, jos mielenne tekee viiniä Uudessa-Seelannissa, niin pitäkää passi mukana, täällä on todella todella tiukkaa tuo viinin myyminen, sitä kun ei saa ilman passia ostettua sitten millään.

Ja mitäkö olisi tehnyt mieli? Hetkellisen punkku-pakkomielteilyn jälkeen ollan palattu ruotuun.

Tällä kertaa tarkoitus oli kokeilla Yellow Tailin Moscatoa. Meidän viiniopinnot on edenneet sen verran mallikkaasti, että osataan ihan itse kävellä sinne oikealle hyllylle viinikaupassa ja hakea pullo Moscatoa tai sitten Gewürztamineria. Ollaan vihdoin myös opittu kirjoittamaan jälkimmäinen oikein.

Uusia positiivisia kokemuksia olikin sitten Chenin ja Verdelho, mutta niihin voidaan palata myöhemmin, tässä on taas kuulkaa opiskeltu.

Nyt jäätiin nuolemaan näppejä tuon Yellow Tailin suhteen, mutta arvostelun kanssa voitaisiin palata sitten, kun saadaan tuollainen pullo jopa ostettua…

Pitääkö tässä olla imarreltu vai ärsyyntynyt?