Viinien maku- ja tuoksuvivahteisiin paneutuminen saattaa minut usein epätoivon valtaan. Kokonaisuus on vain yksinkertaisesti liian monisyinen hallittavaksi. Maailmassa on tuhansia eri rypälelajikkeita, maaperiä, ilmastoja, tuotantoprosesseja, kypsytysastioita, ja kaiken lisäksi niitä kirottuja ihmisiä! Luovia yksilöitä, jotka tekevät yksillöllisiä tuotteitaan välittämättä ollenkaan siitä, että pieni bloggari Suomessa raapii kaljua, tai siis harkitusti stailattua, päätään tuskastuneena. Aina kun teen jonkun johtopäätöksen tyyliin “Tältä maistuu uusiseelantilainen sauvignon blanc”, saan vastaani täysin päinvastaisen juoman, joka murentaa psyykettäni entisestään. Ai teidän laakso sijaitseekin jossain tosi viileässä paikassa jossa Jorma-Petteri -niminen tuulenvire pitää huolta rypäleiden hapokkuudesta? Ja viinintekijänä onkin Ranskasta kotoisin oleva ydinfyysikko, joka on muuttanut kiwi-maahan paremman uraanin perässä?

Ennen minulla oli helpompaa. Liian makean päärynäsiiderin sai siedettäväksi lorauttamalla joukkoon pienen jallusilmän. Opin tämän pakkotilanteessa takahuoneessa Valkeakoskella. Jostain syystä keikkajärjestäjät rahtaavat bändeille aina 25-asteiset ananasguaranalonkerosiiderijuoma lightit, joiden viimeinen myyntipäivä oli edellisen presidentin aikana. Jokainen ihminen joutuu käymään omat taistelunsa. Minun kohdalla se on taistelua omaa urpouttani vastaan. Ja taistelua täysin aiheen ohi menevien kappaleiden kirjoittamista vastaan. Sen taistelun olen hävinnyt jo ajat sitten, ja te olette sen siviiliuhreja. Haagista soitettiin että olen seuraavana jonossa, kunhan parit diktaattorit ja kansanmurhaajat on saatu hoidettua. Vastasin etten välttämättä ehdi Nobel- ja Pulitzer -kiireiltäni.

Älkää hätäilkö, olen taas kunnossa. Niin, viinistä oli puhe. Viinin ominaisuuksiin tutustuminen onnistuu lähes ainoastaan vertailevalla maistelemisella. Vaikka lukisin kaikki maailman viiniopukset, ja pänttäisin jokaisen rypäleen ja alueen ominaisuudet, ei mikään korvaa vanhaa kunnon A/B -vertailua. Tastingeissähän viinejä on yleensä huomattavasti useampia, mutta jo kahdella eri tuotteella saa loistavia tuloksia. Olenkin viime aikoina pyrkinyt kahden pullon taktiikkaan, aina kun siihen on mahdollisuus. Tavallaan tämä on paluuta nuoruuteen, vaikkakaan en enää tekisi makutestejä kahdella identtisellä 23-asteisella Soave Eleganzalla. Sillan alla. Nenästä kiinni pitäen.

Ostan nykyisin usein viinejä pareittain. Innostuin viime syksynä australialaisista shirazeista, ja halusin maistattaa sellaista myös soittajakollegoilleni. Ostin aussiviinin rinnalle ranskalaisen pohjois-Rhônesta tulevan syrahin, suurin piirtein samasta hintaluokasta. Jotkut maistajista eivät harrasta viinejä juuri lainkaan, mutta jokainen heistä pystyi löytämään viineistä ominaisuuksia ja eroja, ja tietenkin valitsemaan suosikkinsa! Ranskalaisesta viinistä suorastaan hyökkäsi yrttisyyttä, kun taas aussiversio oli muhevan hedelmäinen.

Viinien ei aina tarvitse olla edes niin samanlaisia. Viikko sitten illastimme The Voice of Finland -orkesterin kanssa loistavassa Turun Mamissa, ja koska meitä oli lähes kymmenen, ehdotin että tilaisimme kaksi eri punkkua ja ottaisimme kaikille kaksi lasia. Toinen viini oli libanonilainen Château Musar 2003 ja toinen toskanalainen alkuviini (viini jonka valmistusprosessiin puututaan mahdollisimman vähän. “Hippiviini”.), Cosimo Maria Masinin Nicole 2009. Kahdella pullolla ei ollut mitään yhteistä, mutta niitä oli äärettömän mielenkiintoista vertailla, ja molemmat erikoisuudellaan johdattelivat pitkään ruokapöytäkeskustelua. Musar-cabernet:sta ryöpsähti hyvin selkeä tallintuoksu, kun taas alkuviinin villi hedelmäisyys ja keveys kutkuttivat aivan eri puolia suuta.

Aistejamme on helppo petkuttaa, mikä tulee helpoiten ilmi vanhalla makeustestillä. Otetaan suuhun hieman sitruunaa ja maistetaan viiniä. Otetaan suuhun sokeria, ja maistetaan samaa viiniä uudestaan. Maku on täysin erilainen. Samalla tavalla saatamme kokea jonkin viinilasillisen erityisen hapokkaana tai kuivana , kunnes saammekin rinnalle vielä hapokkaampaa tai kuivempaa viiniä. Vertailemalla saamme viinistä tarkemmin irti sen ominaisuuksia, ja samalla opimme omistakin mieltymyksistämme enemmän. Suosittelen ehdottomasti asettamaan omat suosikkiviinit uusien haastajien kanssa viivalle. Ja kyllä kotonakin voi avata kaksi viinipulloa samalla kertaa. Eihän niitä ole pakko juoda kerralla. Ilmat pihalle ja jääkaappiin. Jos ei muuten niin lopuista voi tehdä loistavia kastikkeita.

Lopuksi ehdotan teille muutamia (tuhansista eri vaihtoehdoista) selkeitä maistiaispareja esimerkiksi. Tarkkailkaa, haistelkaa, maistelkaa ja nauttikaa.

-kuohuviini vs shamppanja (Ja kyllä, tiedän ettei sitä kuuluisi kirjoittaa noin.)

-tammikypsytetty chardonnay vs. tammeton chardonnay

-Uuden maailman riesling vs. Alsacen tai saksalainen riesling

-Rioja vs Priorat (Sama maa, täysin eri tyyli)

-Valpolicella Classico vs. Amarone Classico (Sama alue, eri viinityyli)

-Sauternes vs. Tokaiji

-kympin pinot noir vs kahden kympin pinot noir

-2 samaa viiniä eri vuosikerroin

-2 mahdollisimman samalla alueella samasta rypäleestä samana vuonna tehtyä viiniä

-Soave Eleganza vs Soave Eleganza (molemmat 23°C, sillan alla, nenästä kiinni)

_________________________________________________________________

Viinikassi on kerännyt seuraavat esimerkit viinien vertailuun Jacqueksen listan pohjalta:

Kuohari vs. Samppanja
Rotari Riserva Brut vs. Pommery Pop Earth

Kympin Pinot Noir vs kahdenkympin Pinot Noir
Cono Sur Pinot Noir vs. Cono Sur 20 Barrel Pinot Noir